Kansallisarkisto on tänään 9.12.2022 julkaissut tiedotteen, jossa se kertoo YT-neuvotteluidensa tuloksena tapahtuvista irtisanomisista. 12 henkilöä irtisanotaan, kahdeksan on valinnut irtisanomiskorvauksen. Lisäksi yhdeksän henkilöä vaihtaa toisiin tehtäviin tai on sopinut eläkkeelle jäämisestä. Irtisanomisten perusteiksi mainitaan tehtävien uudelleen organisointi, erityistehtävien vähentäminen, viranomaisohjauksen ja tietopyyntöpalveluiden tehostaminen ja asiakaspalvelun supistaminen. YT-neuvotteluja on jo aiemmissa tiedotteissa perusteltu palvelujen digitalisoimisella.
Arkistoyhdistyksen mielestä asiantuntevan henkilöstön irtisanomiset eivät voi olla oikea tapa reagoida digitalisaation tuomaan murrokseen.
Kansallisarkisto on kansallinen instituutio, jonka tehtävistä säädetään laissa. Kansallisarkiston tehtävänä on muun muassa varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvien viranomaisten tietojen säilyminen ja edistää yksityisten tietojen säilymistä. Lisäksi sen tehtävänä on edistää näihin aineistoihin liittyvien tietojen saatavuutta, käyttöä ja niihin perustuvaa tutkimusta. Laajoilla henkilöstön irtisanomisilla kansallisessa kulttuuriperintöorganisaatiossa on mahdollisesti kauaskantoisia vaikutuksia Kansallisarkiston palveluihin ja tätä kautta sen lakisääteisten tehtävien hoitaminen vaarantuu.
Arkistoyhdistyksen mielestä keskittyminen pelkästään digitaaliseen palveluun ja etenkin työvoiman vähentäminen tällä perusteella kaventaa tutkimuksen mahdollisuuksia. Digitalisaatio Kansallisarkiston kaltaisessa yli 200-vuotisessa organisaatiossa on väistämättä hidasta. Jos digitointia ollaan priorisoimassa vain käytetyimpään aineistoon ja analogisen aineiston tietopalvelu resursoidaan minimitasolle, johtaa se ajan mittaan siihen, että myös kysyntä kohdistuu enää digitaalisessa muodossa olevaan aineistoon. Täyttääkö Kansallisarkisto tällöin enää lakisääteisiä tehtäviään?
Useimmat arkistoissa työskentelevät tietävät, että digitalisaatio ei vähennä arkistohenkilökunnan töitä eikä aina myöskään poista käyttäjien neuvonnan tarvetta. Tehtävät muuttuvat, mutta eivät vähene. Myös digitaalisten arkistopalveluiden kehittäminen edellyttää resursointia: digitoitava aineisto on oltava ensin järjestyksessä ja luetteloituna. Digitointivalmistelun ja skannaamisen lisäksi tarvitaan tietopalveluosaamista eli metatietotyötä, lainsäädännön tuntemusta ja tulkintaa, käyttäjähallintaa, palveluiden käyttäjälähtöistä suunnittelua, neuvonnan tarjoamista palvelun käyttäjille sekä viestintää aineistoista. Resursoidaanko digitaalisten palveluiden kehittämiseen ja ylläpitoon jatkossa riittävästi henkilökuntaa?
Henkilökuntaa tarvitaan myös analogisen aineiston vastaanottamiseen ja sen saattamiseen käytettävään kuntoon. Tätä työtä on vaikea digitalisoida. Vaikka viranomaisaineisto nykyisellään saapuisikin pääasiassa digitaalisessa muodossa, lienee Kansallisarkistossakin muiden arkistojen tapaan edelleen luetteloimatonta ja järjestämätöntä analogista aineistoa? Esimerkiksi yksityinen arkistoaineisto on luonteeltaan
Osaavatko kaikki käyttää Kansallisarkiston digitaalisia palveluja? Hyvä tietopalvelu syntyy digitaalisten palveluiden lisäksi riittävästä asiantuntevasta henkilökunnasta. Pelkät digitaaliset aineistot eivät riitä. Tarvitaan ihmisiä, jotka tietävät, mistä tieto löytyy, mutta jotka osaavat myös kertoa, mitä liittyviä aineistoja mahdollisesti on ja missä arkistossa, jos ei meillä. Arkistoissa eniten tietoa on yleensä pitkään aineistojen parissa työskennelleellä kokeneella tietopalveluhenkilökunnalla. Tällaisen henkilökunnan irtisanominen on lyhytnäköistä.
Kansallisarkistolla on myös moraalista vastuuta, johon TAAY:n puheenjohtaja Katja Klami viittaa uusimmassa Failissa (4/2022). Kun alan arvovaltaisin toimija osoittaa näin selvästi, että analogisen ajan osaamiselle ei ole enää tarvetta, on tämä vahva viesti myös muille organisaatioille ja voi vaikeuttaa jatkossa alan toimijoiden asemaa.
Arkistoyhdistyksen puolesta,
Johanna Mieto
puheenjohtaja
